[[ $root.alertMsgText ]]

Verkostoituminen ja hetkessä eläminen pitää vanhan perheyrityksen virkeänä

Sten-Eric Sjöberg, perheyrittäjä, Hinaus Sjöberg Oy

Muistan lapsuudestani päivän, jolloin setäni ajoi pihaan vanhalla hinausautolla, jonka hän oli ostanut tuttavaltaan. Me kaikki pihan lapset juoksimme auton luo ja kiipeilimme sen päällä.

 

Setäni perheineen asui naapurissamme. Minulla on mielikuvia, kun serkkuni kanssa leikimme heillä ja lankapuhelimen soidessa setäni Svante Sjöberg hyppäsi hinausautoon. Viikossa oli tuolloin ehkä muutama keikka. Toiminta lähti kuitenkin vilkastumaan, josta seurasi käytännön ongelmia: esimerkiksi sukulaisten kanssa puhelimessa puhuessa piti stressata, soittaako asiakas samaan aikaan työkeikalle. Lankapuhelinaikoina keikan jälkeen piti ajaa takaisin kotiin kysymään, onko tullut lisää keikkoja. Se ei ollut kovin tehokasta ja järkevää, jos hinattavia autoja oli edellisen keikan suunnalla kolme odottamassa. Yhtenä päivänä pihamaalle tuotiin iso masto ja radiopuhelimet otettiin käyttöön.

 

Pääkaupunkiseutu ja liikenne alkoivat kasvaa 90-luvulla. Kysynnän noustessa setäni halusi luopua yrityksestä, jolloin isäni päätti jatkaa perheyhtiötä.

 

Hinausala on turvallinen ja vakaa, sillä ihmiset ajavat hanakasti autoilla, oli lama tai ei. Ihmiset liikkuvat yhä enemmän ja autot ovat teknisempiä. Koko ala on kasvanut monesta syystä ja yrityksemme siinä mukana. Hinauspalvelu Sjöberg on alansa suurin toimija Pohjoismaissa, mahdollisesti koko Euroopassa. Kasvu on ollut tasaista noin kymmenen vuoden ajan.

 

Verkostoituminen liittyy vahvasti yrityksen kasvutarinaan. Vakuutusyhtiöt olivat kiinnostuneita neuvottelemaan sopimuksesta ennemmin yhden kuin viidenkymmenen eri toimijan kanssa. Sen seurauksena kourallinen yrittäjiä perusti verkoston vuonna 2006. Verkosto toimii nykyisin valtakunnallisesti nimellä SOS Hinaus. Maailma ja markkinat menevät siihen suuntaan, että täytyy olla osa isompaa kokonaisuutta. Verkoston perustamisen aikoihin en keksinyt yhtään alaa, joka ei olisi verkostoitunut.

Vuonna 2004 isä kysyi ensimmäisen kerran tosissaan, kiinnostaisiko minua yrityksen jatkaminen. Jouduin miettimään asiaa tarkkaan, sillä oma urani oli hyvässä käynnissä. Olin opiskellut LVI-insinööriksi, jonka jälkeen jatkoin talousalan opintoja Hankenilla. Työskentelin kiinteistörahoituksen parissa ja olin jo pikkupoikana päättänyt, että en ala isona puuhata hinausyrityksen parissa. Koin kuitenkin, että yrityksessä oli tarvetta sellaiselle osaamiselle, jossa voisin olla avuksi. Yritys oli kasvanut eivätkä asiat olleet hyvin hallinnassa.

 

Päätin lähteä kokeilemaan toimitusjohtajuutta sillä ajatuksella, että jos tämä ei onnistu, palaan oman alani hommiin. Vaikka aloitin palkallisena työntekijänä, en missään vaiheessa kokenut olevani puhtaasti palkkatöissä. Tein töitä perheyhtiöllemme. Yritys on ollut osa minua lapsuudesta lähtien.

Ajatus yrityksen jatkamisesta kypsyi pikkuhiljaa mielessäni. Näin, että oma työpanokseni tuottaa hedelmää ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Isossa mittakaavassa liiketoimintasuunnitelma ja kannattavuus olivat kohdillaan. 

Olen isälleni todella kiitollinen siitä, että hän antoi pyyteettömästi apua eikä kyseenalaistanut päätöksiäni. Olen kuullut tarinoita, joissa poika ryhtyy toimitusjohtajaksi, mutta isä kuitenkin jyrää kaikki päätökset. Meillä ei ollut sellaista, kaikki sujui hienosti. Hän keskittyi autoihin ja ajamiseen, minä hallintopuoleen.

 

Ajatus yrityksen jatkamisesta kypsyi pikkuhiljaa mielessäni. Näin, että oma työpanokseni tuottaa hedelmää ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Isossa mittakaavassa liiketoimintasuunnitelma ja kannattavuus olivat kohdillaan. Rupesimme isäni kanssa neuvottelemaan sukupolvenvaihdoksesta.

 

Käytännössä sukupolvenvaihdos on kuin mikä tahansa yrityksen osto. Me painimme verotuksellisten asioiden kanssa pitkään ja mietimme parasta ratkaisua vaihdoksen toteuttamiseen. Mielestäni sen ei tarvitsisi olla niin hankalaa: jos vanhemmat ovat uhranneet elämänsä yritykselle ja lapset ovat olleet mukana, onko silloin tarpeen maksaa veroa ulkopuolisille, kun yritys siirtyy lapsille?

 

Kun sukupolvenvaihdos tuli ajankohtaiseksi, tein liiketoimintasuunnitelman ja kannattavuuslaskelmia. Rahoituslaskelma oli tarpeellinen pohtiessani kaupan rahoitusta.  Itse olen todella analyyttinen ja pohdin asiat tarkasti. En tee mitään päätöksiä pelkältä fiilispohjalta. Kannattavuuslaskelmat olivat tärkeitä, jotta sain vahvistettua itselleni, että päätös on oikea.

 

Yllättävän hankalaa oli yrityksen hinnoittelu, johon vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi perintöveroasia täytyy miettiä tarkasti. Haastavaa on myös pohtia, mikä on riittävä korvaus elämäntyöstä omille vanhemmilleen ja toisaalta kuinka paljon voi omalta lapseltaan pyytää rahaa yrityksestä. Hinnoitteluprosessi oli pitkäkestoinen, mutta mielenkiintoinen. Käytimme myös juristien ja konsulttien apua vero-oikeudellisissa sekä liiketaloudellisissa asioissa.

Yrittäjyydessä haastavinta on ollut vastuu. Usein huonot puolet ovat kuitenkin myös ne parhaat: vastuu henkilökunnasta ja yrityksestä antaa paljon.

Yritys siirtyi minulle, kun olin työskennellyt viisi vuotta toimitusjohtajana. Yhdessä yössä ehtii tapahtua paljon. Vaikka käytännössä vain nimet paperissa ja y-tunnus vaihtuivat, muutos oli henkisesti suuri. Yrittäjyyteni starttasi hienolla, pitkällä talvella. Kun lunta ja pakkasta on paljon, se tarkoittaa työtä ja kiirettä.

 

Olen vienyt yritystä rohkeasti kohti uusia tuulia. Lähdin verkostoon innolla mukaan ja olen edelleen aktiivisesti mukana sen kehittämisessä. Yrityksen pitkä historia ei suojaa – täytyy elää hetkessä ja ymmärtää markkinoita sekä muuntautua niiden mukana. Teemme asiakaspalvelutyötä, joten tavoitteena on tarjota mahdollisimman laadukasta palvelua. Olemme laajentaneet toimintaamme myös kattaviin autokuljetuksiin. Huomasin, että hinausbisneksessä ei voi loputtomasti kasvaa.

 

Yrittäjyydessä haastavinta on ollut vastuu. Usein huonot puolet ovat kuitenkin myös ne parhaat: vastuu henkilökunnasta ja yrityksestä antaa paljon. On hienoa, että voin työllistää henkilöitä.

Koen onnistuneeni haasteissa, jotka yrityksessä kohdattiin ennen yrittäjäksi siirtymistäni. Haluan kehittää yhtiötä paremmaksi markkinoilla, mutta myös tarjota henkilökunnalle mukavan ja turvallisen työympäristön. Liiketoiminta on kasvanut ja lyhyellä aikavälillä työntekijöiden tyytyväisyys on noussut.

 

Yrittäjyys on toki stressaavampaa kuin palkkatyössä oleminen. Luulin, että yrittäjänä voisin pitää lomaa enemmän. Asia on kuitenkin päinvastoin, sillä haluan johtaa omalla esimerkilläni. Jos oletan, että työntekijät ovat sitoutuneita, täytyy minunkin olla paikalla.

Kolme vinkkiä sukupolvenvaihdokseen

1. Rohkeus tarttua mahdollisuuteen. Sukupolvenvaihdos on ennen kaikkea mahdollisuus. Jos vanhemmat voivat tarjota sukupolvenvaihdosta, se on hieno tilaisuus. Suurin osa yrittäjyyden valinneista on tyytyväisiä ja kokemus on arvokas, vaikka epäonnistuisikin.

2. Tee laskelmat. Ratkaisuja ei kannata tehdä pelkällä tunteella. On hyvä laskea kannattavuus pidemmällä aikavälillä. Ulkopuolisten asiantuntijoiden, kuten juristien ja konsulttien, apua kannattaa hyödyntää.

3. Tuntosarvet viritettynä. Sukupolvenvaihdokseen liittyy usein, että liiketoimintaa on jatkettu pitkään. Rutiinit ja toimintamallit on hyvä laittaa tarkistukseen ja peilata, miten maailman muutokset vaikuttavat omaan liiketoimintaan ja millaisia uusia mahdollisuuksia on näköpiirissä.

x