[[ $root.alertMsgText ]]

Intohimo yrittäjyyteen löytyy sydämestä

Marco Bjurström, yrittäjä, StepUp Oy

Tanssitaiteilija Marco Bjurströmin yrittäjäura sai alkunsa halusta näyttää maailmalle, että jokaisella on oikeus olla sitä mitä on. Oman yrityksen, StepUp Oy:n, perustamisesta on pian 30 vuotta aikaa, joten missiossa on onnistuttu.

 

Ennen yrityksen perustamista parikymppinen Bjurström lähti ovet paukkuen Teatterikorkeakoulusta. Kulttuuripiireissä viihteellistä tanssin tyylisuuntaa ei arvostettu ja laitoksella vallitseva epäarvostuksen ilmapiiri soti Bjurströmin omia ajatuksia vastaan.

.

– Sain suoraan kuulla viihteellisen ja kaupallisen showtanssin olevan roskaa, vaikka kaiken taiteenhan tulisi olla yhtä hyväksyttyä ja saman arvoista, Bjurström pohtii.

 

Pinnan alla kihisevä raivo toimi kimmokkeena toimia yhä määrätietoisemmin unelmien eteen siitä, että kaikilla olisi oikeus olla sellaisia kuin ovat, tehden sitä mitä tekevät.

 

Marco Bjurström, Tiina Kaivola ja Ari-Pekka Saanio olivat parikymppisiä, kun he tanssivat yhdessä Aira Samulinin tanssikoulussa ja Rytmikkäät-kokoonpanossa. Vuonna 1987 elettiin keskellä reipasta talouskasvua ja tanssikeikkoja riitti. Nousuhuumassa järjestettiin paljon yritysjuhlia ja suuria tapahtumia, joten tanssiesityksiä tarjoavalle yritykselle oli kysyntää.

– Kerran Aira tokaisi meille ohimennen, että perustakaa firma. Saimme henkisen luvan, Bjurström muistelee.   

Asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin ja kolmikko päätti ottaa yhdessä riskin. Riski oli yhteensä 15 000 markkaa, joka tarvittiin osakeyhtiön perustamista varten. Ajatuksena ei alun alkaenkaan ollut kasvaa voittoja maksimoivaksi yritykseksi, vaan tarjota toimeentulo ja mukava työpaikka sekä itselle että kavereille tanssin parissa.

 

Parhaan neuvon Bjurström on yrittäjätaipaleellaan saanut kirjanpitäjältään. Nuoret yrittäjät saivat sen yrityksen perustamisen aikaan nousukaudella, jolloin matkapuhelimet olivat uusinta uutta ja maksoivat maltaita:

 

– Muistakaakin, ettette ensi vuonna aja tänne uusilla bemareilla kännykät korvilla, Bjurström naurahtaa.

 

Neuvo kiteyttääkin yhteen ne asiat, joista löytää syitä miksi StepUp on edelleen olemassa. Muun muassa ymmärryksen siitä, että kaikki sisääntuleva raha ei ole sellaista, minkä voi käyttää – päinvastoin. Bjurström opiskeli tuolloin myös Kauppakorkeakoulussa, joten raha-asioissa järki pysyi kädessä ja elämässä oli muutakin kuin hauskanpito. Yrittämisen ei silti tarvitse olla tylsää, sillä ilman rohkeutta kulkea omaa polkuaan ja ilman intohimoa yritykseltä puuttuu sielu.

 

 

– Yrittäminen on yhteiskunnan a ja o. Kuitenkaan yritystä ei voi perustaa yrityksen perustamisen takia, vaan täytyy olla joku juttu, mihin on suuri intohimo tai joku asia, mitä haluaa maailmalle huutaa. Yrityksen perustaminen on keino sen toteuttamiseen, Bjurström sanoo.

 

Laihoista lamavuosista menestykseen

Intohimo ja usko omaan tekemiseen kantoivat vaikeidenkin vuosien yli, kun yrittäjät eivät aina pystyneet maksamaan itselleen palkkoja. Kun lama iski 90-luvulla, ensimmäisenä alettiin säästää viihdepuolelta. Tiukista vuosista huolimatta missään vaiheessa hanskoja ei tullut mielenkään lyödä tiskiin.

 

– Siirsimme omia palkanmaksujamme ja saimme lainaa. Laitoin oman kämppäni vakuudeksi ja kävelimme hattu kourassa pankkiin. Luovuttamisen meininkiä ei tullut, sillä meille oli käynyt niin uskomaton tuuri. Olimme nuoria, kun perustimme firman ja kaikilla oli kotoa henkinen tuki yrittäjyydelle. Töitä oli alussa paljon, joten itseluottamus oli ehtinyt kasvaa ja onnistumisen tunteita oli jo koettu. Ranka oli pystyssä ja tieto siitä, että jollain lailla tästä selvitään, Bjurström muistelee.  

 

Yleinen negatiivisuuden ilmapiiri harmitti Bjurströmiä silloin ja harmittaa edelleen.

 

– Mielestäni tässä maassa on sellainen heikkous, että toisia ei kannusteta riittävästi. Yrityksen alkuvaiheilla ei ollut kovin mukavaa kuunnella toistelua, että “kohta te menette konkurssiin”. Jos mietitään vaikka Saara Aaltoa: nyt ihmiset ovat vasta alkaneet herätä, että voisihan vaikka tsempatakin negatiivisen arvostelun sijaan. Inhoan sanoa suomalaisista tällaista, mutta eihän täällä kukaan nuori uskalla laittaa yritystä pystyyn, kun heti lannistetaan. Ei pieni lapsikaan oppisi kävelemään, jos eivät kaikki olisi ympärillä kannustamassa, Bjurström pohtii.

 

Pökerryttävä tunne valtaa Bjurströmin nähdessään suojattiensa menestyvän. Esimerkiksi Bjurströmin musikaalissa esiintynyt Saara Aalto kilpailee tällä hetkellä yhdessä maailman kovatasoisimmista laulukilpailusta, Iso-Britannian X-Factorissa.

 

– Vaikka minulla ei ole omia lapsia, niin tavallaa minulla on satoja. Ja onhan se tosi hienoa, Bjurström hymyilee.

 

StepUp Oy täyttää pian 30 vuotta, joka on yritykselle kunnioitettava ikä. Myös tanssikoulu, StepUp School, on ollut pystyssä vuodesta 1997 lähtien. Yrittäjyyden alusta asti Bjurströmille oli selvää, että työntekijät menevät edelle ja heistä huolehditaan. Jotta yritys olisi hyvissä käsissä myös tulevaisuudessa, jatkumo näkyy yrityksen toiminnassa: esimerkiksi pikkupoikana tanssitunnille tullut Pasi on tänä päivänä yrityksessä osakkaana.

 

Yrittäjyyden palkitsevimmat hetket liittyvät toisiin ihmisiin. Kun Bjurström näkee suojattiensa löytävän oman suunnan elämässään tai asiakkaidensa tuikkivat silmät ja oppimisen ilon. Ihmisen kokoiset asiat ovat niitä tärkeimpiä ja herkimpiä, Bjurström miettii.

 

– Meille itsellemme kävi niin, että saimme Airan koulussa tehdä ja toteuttaa itseämme. Se toi meille siivet, joilla vieläkin lennämme.

Avoimuus ja tunteet osana yrittäjyyttä

Bjurström on tottunut julkiseen työhön. Hän ei ole koskaan tavoitellut julkisuutta julkisuuden takia, mutta se ei myöskään haittaa häntä.

 

– Tanssiopettajan työ on julkista ja esiintyjän työ on julkista – se kuluu asiaan, Bjurström toteaa.

 

Vuosi 1997 toi mukanaan räjähtävän suosion. Lauantai-iltana televisioruutuun ilmestyi musiikkivisailu BumtsiBum, jonka juontajaksi Bjurström oli sattumalta päätynyt. Samaan aikaan samalla kanavalla starttasi myös BumtsiBumista täysin riippumaton Step Up Show, joka nosti myös Bjurströmin yrityksen suuren kansan tietoisuuteen.

 

– Bumtsibum-vuodet olivat ihan kreisiä menestyksen aikaa. Ohjelma mahdollisti paljon asioita, Bjurström sanoo.   

 

Siksi Bjurström kokee, että hänen oli helppo lähteä ottamaan isojakin riskejä, koska selusta oli turvattu. Ohjattuaan monia menestyneitä musikaaleja, hän päätti tuottaa ja ohjata rajun Avenue Q-esityksen. Musikaali sai hyvät arviot ja taiteellisesti esitys oli menestys. Yrityslippuja ei kuitenkaan myyty tarpeeksi. Samana vuonna Suomi oli Euroviisujen isäntämaa ja Helsingissä vieraili MammaMia!-musikaali.

 

– Taloudellisesti siitä tuli täysi katastrofi. Mutta menestyksen huumassa on ihan tervettä, että välillä käy niinkin. Siitä opin, että minun on parempi keskittyä luovaan työhön tuottamisen sijaan, Bjurström pohtii.

 

Parhaillaan Bjurström ohjaa ShedHelsingin tuottamaa Peter Pan-musikaalia, joka toteutetaan yhdessä nuorten kanssa. Kantava ajatus on, että jokaisella yksilöllä on mahdollisuus tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin on, kauniina ja arvokkaana.

 

– Meitä tanssin parissa työskenteleviä saa vapaasti kadehtia – teemmehän töitä monimutkaisimman ja herkimmän välineen, kehon, kautta. Kehoa ja ihmismieltä ei voi erottaa toisistaan. Siksi on tärkeää kuunnella omia tunteitaan. Meidän yrityksessämme avoimuus ja tunteiden näyttäminen ovat elinehto, Bjurström sanoo.

 

Bjurström soisi yritysten kiinnittävän enemmän huomiota avoimuuteen ja tunteiden tunnistamiseen. Erityisesti esimies on tärkeässä roolissa: miten käyttäydyn esimerkiksi silloin, kun minua pelottaa tai olen epävarma ja miten se vaikuttaa muihin ympärilläni oleviin ihmisiin. Tunteet vaikuttavat viestintään ja niillä on suuri merkitys käytännön työhön.

 

– Vaikka itsellänikin on ollut niitä huonoja päiviä ja varmasti virheitä on tullut johtajana tehtynä, avoimuudesta ei ole silti tingitty. Kun BumtsiBum rupesi pyörimään televisiossa ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista, kerroin heti työntekijöilleni, että jos vaikka ostan uuden auton, se ei ole revitty heidän selkänahastaan. Jonkun mielestä se saattaa olla naiivia, mutta se hälventää epävarmuutta ja luottamus syntyy. On rohkeutta olla ihmisenä ihmisten kanssa, sydän auki. Se on pelottavaa, mutta se kannattaa.


x